|
 Haavoittunut tai sairastunut ravintokala on petokalalle aina haaste, sillä onhan vaivainen kohde helpommin kiinniotettavissa kuin terve yksilö. Kun kala on riittävän loukkaantunut, sen tasapainoaisti pettää ja kalan uinti muuttuu holtittomaksi pyörähtelyksi tai sätkimiseksi. Tähän uintiliikkeeseen perustuu lusikkauistimen teho.
Holtittoman uintiliikkeen aiheuttaman veden värähtelyt ovat petokalalle kutsu tulla katsomaan mikä värähtelyä aiheuttaa. Vasta lähietäisyydellä petokala näkee värähtelyn kohteen ja sen yksityiskohdat, ja päättää iskeeko uistimeen vai ei. Veden sameudesta riippuen, etäisyys jolloin kala näkee uistimen yksityiskohdat on noin metrin luokkaa. Mutta poikkeuksen tekevät lohikalat, jotka erottavat kohteen yksityiskohdat varsin kaukaa - tälläiseksi kirkkaiden vesien petojen näkö on kehittynyt. Yleisesti kalat ovat likinäköisiä. Kun taas esimerkiksi ahven ja kuha hakeutuvat aivan uistimen viereen tutkimaan värähtelyä, siksi uistimen värähtelyllä on suuri merkitys saaliin nappaamiseen.
Kalastaessa lusikkauistimella, käyttäjän kannattaa huolella tutustua uistimensa liikkeisiin, jotta löytäisi parhaan mahdollisen kelausnopeuden. Hyvä perussääntö lusikkauistimen liikkeeseen on pari kierrosta vuorotellen suuntaansa. Näin värähtely muistuttaa loukkaantunutta kalaa. Lusikkauistimen tehokkuutta voidaan lisätä pumppaamalla ja hidastamalla, jotta saadaan sopiva, haluttu epäsäännöllisyys.
 Veden lämpötilalla on myös vaikutusta loukkaantuneen kalan liikkeisiin, kylmässä vedessä kankeahko liike, ja lämpöisessä vedessä nopea tempoisempi liike. Usein suurikokoiset ja hitaammin uivat lusikkauistimet ovatkin parhaimmillaan juuri keväällä ja syksyllä veden ollessa viileimmillään.Pyörimisliikkeen seurauksesta kierteen poistajaa on suositeltavaa käyttää lusikka uistimen kanssatarpeettomien siimasotkujen välttämiseksi.
Keskustele artikkelista foorumeilla. (0 viestiä)
|
