Suutari

Lat. Tinca tinca
Eng. tench

Keski-Euroopassa suutari on arvostettu ruokakala. Suomessa kalavalikoima sen verran suuri, että suutari on saanut olla kalastajilta rauhassa.

Suutaria tuskin voi sekoittaa mihinkään muuhun kalaan. Se on väritykseltään tummanruskea ja sen evät ovat lähes mustat. Pienet suomut saavat ihon näyttämään nahkamaiselta. Suunpielissä sillä on pienet viiksisäikeet. Koiras eroaa naaraasta isompien vatsa- ja rintaevien perusteella. Suutari on sisävesikala, mutta se kykenee elämään myös murtovedessä.

Suutarit viihtyvät lämminvetisissä ja matalissa, heinikkorantaisissa järvissä ja merenlahdissa. Niissä se ui pohjan tuntumassa ja hamuaa leveällä suullaan pohjamudasta hyönteisentoukkia, äyriäisiä ym. pieneläimiä sekä joitakin vesikasveja. Suutari on sitkeä henkinen, sillä sen hapentarve on hyvin pieni. Suutarin levinneisyysalue Suomessa on akselien Imatra-Jämsä-Pori eteläpuolella.

Suutari kutee runsaan kasvillisuuden joukossa sitten kun vesi on lämmennyt lähes 20-asteiseksi, kesä-heinäkuussa. Suutarin kudussa naaraan ympärille kokoontuu useita koiraita hedelmöittämään. Naaras kutee jaksoittain, 2-3 kertaa noin kuukauden aikana. Mätimunat kuoriutuvat alle viikossa.