|
Lat. Osmerus eperlanus
Eng. Smelt
Kuore eli norssi on niin väritön ja hentoinen, että se näyttää läpikuultavalta. Vain selkä on hennon vihertävä. Sirolla kuoreella on suuri suu, jossa monta terävää hammasta. Kuten muikulla, alaleuka on ylempää pitempi. Rasvaevästä kuoreen tunnistaa lohikalaksi. Kuoreella on voimakas ominaishaju. Jotkut kuvaavat hajua lavankurkun (pitkiä kasvihuonekurkun oloisia kurkkuja) hajuksi. Silti ominaishaju on saattanut kuoreen epäsuosioon ravinnonlähteenä. Vaikka kuore on hyvin yleinen kala, niin se on paljon huonommin tunnettu kuin muikku.
Suomessa kuore elää kaikkialla rannikolla ja sisävesissä lukuun ottamatta Lappia. Sisävesissä saattaa samassakin järvessä elää rinnan hidas- ja nopeakasvuisia kuoreita: pikku- ja isokuoreita. Ne kuuluvat kuitenkin samaan lajiin, vaikka elävätkin omina populaatioinaan. Isokuoreet ovat merikuoreen kokoisia, yleensä noin 20cm pitkiä. Pikkukuoreet jäävät noin 10cm mittaisiksi.
Kuoreet ovat ulappavesien parvikala, ja viihtyvät pinnan tuntumassa ja välivedessä. Vedenlaatuun kuore suhtautuu muita lohikaloja suvaitsevammin, mutta suuret ja syvät järvet ovat senkin suosiossa. Ne pitävät viileästä vedestä. Kesäpäiväisin kuore painuu pohjalle ja nousevat sieltä illalla veden viiletessä lähemmäs pintaa saalistaman planktonia.
Kuoreet kutevat keväällä heti jäiden lähdön jälkeen. Silloin ne vaeltavat suurissa parvissa jokiin, jokisuihin, rantavesiin ja saarten matalikkoihin kutemaan. Kutualusta on yleensä hiekan, joskus kasvillisuuden peittämä matalikko, toisinaan virtapaikkakin.
|
