Karpin onginta tapahtuu pääsääntöisesti rannalta, yleensä pohjaongen tapaisella onkilaitteella. Onkimaan ei kannata lähteä alimitoitetuilla välineillä, sillä tuloksena on karannut kala ja/tai rikkoutuneet välineet.

Karpin onginta välineet

Koska onkeen saattaa iskeä suurempi karppi mitä uskoisit, tulee välineiden olla riittävän järeät. Joustava vapa (pituus 12–14 jalkaa) ja avokela (haspelikela) tai hyrräkela ovat hyvät välineet aloittaa. Siimaksi kannattaa valita monofil- tai kuitusiima, jonka vetolujuus tulisi olla alkaen 10kg.

Enää tarvitaan vain koukku ja syötti. Hyvä koukkukoko on 8 – 2 väliltä. Koukkuun kiinnitetään lyhyt (2-4cm) siimatapsi, johon syötti kiinnitetään. Tätä kiinnitystapaa kutsutaan nimellä hair-rig. Syötin merkitys on erittäin suuri karpin kalastuksessa. Syötiksi ei kelpaa leivänmuru tai pullanpala, sillä särjet ja lahnat syövät sen todennäköisesti ennen karppia. Joten syötiksi pitäisi pistää jotain kovempaa, kuten liotettu maissinjyvä, mutta syöttinä käytetään hyvin usein boilie-syöttipalloja. Boilie on kovaksi keitetty pastapallo ja on läpimitaltaan 15-25mm. Boilieta on helppo valmistaa itse, katso ohje

Muita hyödyllisiä välineitä ovat vapateline sekä hälytin. Vapateline on hyvä apuväline, sillä joskus karpin iskun odottelu saattaa kestää tuntikausia. Hälytin taas merkkiäänen tai valomerkin, kala on tarttunut koukkuun. Silloin on aika toimia.

Karpin onginta tekniikka

Ennen kalareissua kalastuspaikka kannattaa käydä mäskäämässä (syöttämässä kaloja) 1- 5 kertaa, jotta kalat saadaan houkuteltua alueelle. Ilman mäskäystä kalan saanti on täysin mahdollista.

Karppia voidaan kalastaa pohjasta, pinnasta tai siltä väliltä. Mutta yleisin ja tehokkain näistä on pohjasta kalastaminen pohjaongella. Koukku syötteineen heitetään veteen, ja sitten vain odotetaan tärppiä. Usein saattaa jäädä ilman tärppiä, mutta jännitys tulevasta, mahdollisesta tärpistä, lämmittää mieltä aina.

Tuulastuksessa käytettävät välineet ovat vene, atrain ja valaisin. Tuulastukseen tarvitaan kaksi henkilöä. Toinen käsittelee venettä ja toinen on atraimen varressa odottamassa näkökenttään ilmestyvää kalaa. Välineiden osuus on ei ole ratkaiseva tekijä, vaan atraimen käsittelijän taito.

Tuulastus on yksi niistä harvoista kalastusmuodoista, joka ei ole muuttunut ajan saatossa. Suurimman muutoksen on kokenut käytettävä valaisin. Entisaikaan valonlähteenä käytettiin tervaspilketulta, joka korvattiin myöhemmin valopetroli- tai kaasulampulla. Nykyisin valaisimena toimii akkukäyttöinen lamppu. Auton halogeenivalaisin sekä virtalähteenä akku ovat suosittu valonlähde. Veneen tulisi olla helppokulkuinen ja äänetön soutaa. Joten airojen hankaimet on hyvä rasvata ennen tuulastamaan lähtöä. Kanootti ei sovellu tuulastukseen kiikkeryytensä vuoksi. Atraimessa on yleensä 5-9 terävää piikkiä. Atrain kannattaa tarkastaa ennen tuulaalle lähtöä. Vääntyneet piikit tulee oikaista ja tylsät piikit teroittaa. Atrain kiinnitettään 2-3 metriä pitkään puuvarteen.

Tuulastuksessa taito ratkaisee

Jos tuulastus on sinulle uutta, alla muutamia perusohjeita ensimmäiselle tuulastusreissulle.

• Veneen tulee liikkua äänettömästi ja rauhallisesti. Veneen kolistelu ja muu äänenpito karkottaa kalat laajaltakin alueelta.
• Kun kala ilmestyy valokeilaan, niin kalan tulee pysyä siinä iskuun asti. Vältä varjojen muodostamista, sillä kala säikähtää helposti.
• Laske atrain hitaasti ja äänettömästi noin 30 – 60 cm päähän kalan niskan yläpuolelle.
• Suorita nopea ja terävä isku. Jos kala jäi atraimeen, paina kalaa pohjaa vasten kunnes kalan pyristely loppuu. Älä nosta kalaa liian aikaisin, sillä todennäköisesti kala pyristelee itsensä piikeistä irti. Piikkien vaurioittama kala pääsee pakoon ja todennäköisesti kuolee saamiinsa vaurioihin.
• Jos valokeilaan ilmestyy liikkuva kala, niin ennakoi kalan liike ja lyö atraimella kalan eteen.
• Laiturien ja uppopuiden lähistöt on hyvä tutkia tarkoin, sillä kalat piileksivät usein niiden varjoissa.

Älä lannistu vaikka ensimmäiset iskut menisivät ohi, sillä iskumahdollisuuksia yhden tuulastusreissun aikana tulee yleensä lukuisia.

Milloin tuulastamaan

Tyyni, lämmin ja pimeä syysilta on paras tuulastusilma. Silloin kalat uivat mataliin lahdenpoukamiin ja rannan läheisyyteen, eivätkä säiky kovin helposti ja antaa kalastajalle aikaa valmistautua iskuun. Tuuli, sade ja sumu haittaavat näkyvyyttä veden alle. Kirkas kuutamo on myös erittäin huono tuulastuskeli, sillä kalat ovat silloin hyvin säikkyjä ja pysyttelevät syvemmällä.

Mistä ja mitä kaloja tuulastetaan

Pehmyt pohjainen, matala ja ruohikkoinen lahti on otollisin tuulastuspaikka. Myös matala rantaiset saarien ympäristöt ovat hyviä paikkoja. Kivikkoisilla rannoilla on myös kalaa saatavilla, mutta isku kiveen vaurioittaa atrainta. Hauki on yleisin tuulastuskala, koska se on rauhallinen ja löytyy helposti. Haukea pyytäessä isku on suoritettava kalaan nähden poikkisuunnassa. Atraimen eteen voi ilmestyä lähes mikä kala tahansa.